Jokihisen tarina

Jokihinen_vari_tausta_pieni.pngKauan sitten ennen ajanlaskun alkua, haltijoiden ja henkien aikana, veden haltiatar sai kaksi lasta. Toinen lapsista oli Vetehinen, joka otti asuinpaikakseen pohjolan kirkkaat ja kylmät järvet ja tummat lammet. Toinen lapsi, Jokihinen, sen sijaan asusti vapaasti virtaavissa pohjoisen vesissä, joissa, puroissa ja koskissa.

Sisarukset olivat luonteeltaan hyvin erilaisia. Vetehinen oli luonteeltaan ovela ja ilkeä. Hän saattoi ottaa eri hahmon, uljaan hevosen, leikkisän koiran tai kauniin nuoren naisen hahmon, ja houkutteli hyväuskoisia ihmisiä niin lapsia kuin aikuisia veteen, mistä he eivät ikinä palanneet. Jokihinen oli sen sijaan iloinen ja auttavainen. Hän auttoi ihmisiä saamaan joistaan kalaa ja liikkumaan vesillä.

Kerran kaikkien pohjoisten vesien hallitsija antoi molemmille vesien haltijoille lahjan. Vetehinen sai suuren ja upean mustan helmen. Vetehinen teki siitä kauniin korun, joka houkutteli yhä uusia ihmisiä veteen. Jokihinen sai lahjaksi kauniin valkean helmen. Hän ei tiennyt mitä helmelle olisi tehnyt. Se oli hänestä niin kaunis, että hän halusi sen kuitenkin kaikkien nähtäville. 

Jokihinen matkasi pitkin suuria jokia ja pieniä puroja, kunnes päätyi saukkojen luo. Jokihinen kysyi leikkisiltä saukoilta apua ongelmaansa, mitä helmen kanssa kannattaisi tehdä. Saukot ihastelivat kaunista helmeä ja olivat sitä mieltä, että sen voisi jakaa kaikkien vesien eläinten kesken. Mutta heillä ei kuitenkaan ollut keinoja suuren helmen jakamiseksi.

Seuraavaksi Jokihinen meni patoa rakentavien majavien luo ja pyysi apua helmen jakamiseen. Suurin majavista yritti hampaillaan jakaa helmeä, mutta ei onnistunut saamaan helmestä yhtään palaa irti. Majavien padon suojassa olevat piisamit kertoivat kuulleensa, että erään joen suuri ja vanha hauki pystyy taianomaisilla voimillaan lähes mihin vain. Jokihinen kiitti neuvosta ja pyysi mukaansa suurta ja vanhaa haukea etsimään niin saukot, majavat kuin piisamitkin.

Matkalla joukkoon tuli vielä muita vesien eläimiä kuten sammakoita, simpukoita, kiiltäväkylkisiä muikkuja, sorsia ja viisaita norppia. Liittyipä mukaan vielä sisiliskoja, ahvenia ja rapuja sekä vikkeliä vesikirppuja, kaikkia mahdollisia vesien eläimiä ja olentoja. Kaikki he ihastuivat valkean helmen kauneuteen ja siitä huokuva lämpö lumosi kaikki.

Suuri hauki majaili vuolaasti virtaavan joen pohjasta löytyvästä pimeästä luolasta. Jokihinen oli kuullut lukuisia tarinoita suuren hauen luolasta. Kun jatkoi tarpeeksi kauas pimeässä luolaverkostossa, niin saattoi löytää kristallinkirkkaaseen saliin, missä on kaikki pohjoisten merten aarteet.

Samassa sokkelossa voi myös joutua ansoihin, syviin kuiluihin, syvyyden hirviöiden kynsiin tai ikuisiksi ajoiksi vaeltamaan ajattomiin käytäviin etsimään ulospääsyä, mutta ne ovat toisia tarinoita.

Suuren hauen luokse eivät kaikki pienimmät olennot päässeet voimakkaan virran takia. Toiset odottivat rannoilla, toiset tyvenessä ranta vedessä, kuka missäkin.

Jokihinen näytti kaunista, lämpöisenä hohtavaa helmeä suurelle hauelle ja kertoi kuinka oli sen saanut ja aikoi sen kaikkien kanssa jakaa, mutta tähän tarvitsi suuren hauen apua.

Hauki ymmärsi helmen sisältävän suuren taikavoiman joka väärin käytettynä saisi aikaan pahoja asioita. Hetken harkittuaan ja tuumittuaan hauki suostui Jokihisen pyyntöön, mutta siihen sisältyi ehto. Ehto ettei kukaan sitä koskaan väärin käyttäisi ja kaikki saisi siitä tasapuolisesti nauttia. Jokihinen suostui ehtoihin ja vannoi sen kaikille pohjolan vesien asukeille jakavansa. Niinpä hauki lohkoi valkean helmen pieniin kimaltaviin osiin.

Jokihisen noustessa pintaan muiden vesien olentojen luo helmen palaset tulivat virran mukana hänen perässään. Jokihinen antoi jokaiselle olennolle helmen osan omalle suunnalle vietäväksi.

Eläimet veivät helmen palat kukin eri suuntaan. Perille päästyään eläinten kuljettamat helmen palaset hajosivat vielä pienempiin osiin ja jakaantuivat kaikkialle pohjolan vesiin, jokiin, järviin ja meriin jopa puroihin ja sekoittuivat veteen.

Helmen hienonhienot palaset ovat kaikkien ihailtavina veden kimaltaessa auringon tai kuun valossa hohtavina kuohuina, kiiltävinä järvien selkinä ja välkehtivinä jokina ja puroina. Aaltojen osuessa rantaan voi nähdä kuinka veden mukana olevat helmen hituset päätyvät kimaltamaan rantahietikolle ja -kiville kunnes taas kohta katoavat takaisin veteen toisen aallon mukana. Niin Jokihinen piti lupauksensa suurelle hauelle ja kaikki saivat osansa helmen kauneudesta.

 

Jokihiset Expanded Navigation


×

Jokihiset Site Map


×

Menu Kirjaudu sisälle